Satyricon - The Age Of Neron tiimoilta tehty haastattelu:

 Marraskuussa ilmestyvän levynne nimi on The Age Of Nero. Onko tämä sinulta kannanotto vai "puhdasta sattumaa"?

- Minä en koskaan istu alas ja keksi levyn nimeä. Ne ovat aina tulleet minulle. Eikä se välttämättä ole mikään maailmalle suunnattu kannanotto, vaan lähinnä kuvastaa The Age Of Neron-levyn elämänkaarta. Mutta, elämme hyvin tasapainottomassa maailmassa, jossa on paljon sotaa ja kärsimystä, ja taiteilijana aivosi tavallaan toimii suodattimena. Otat paljon tietoa ja havaintoja sisään ja se mitä päästät ulos on taiteesi. Olkoon se sitten kuvitusta, kirjoitusta tai musiikkia. Hyvä taiteilija pystyy kuitenkin henkilökohtaistamaan havintonsa, eikä vaan ns. kertomaan mitä maailmassa tapahtuu. Kokemukset, ajatukset ja kietoutuvat mystisesti yhteen ja muodostavat kokonaisuuden. Tässä tapauksessa The Age Of Neron.

Sinä itse kirjoitit ja tuotit kyseisen levyn. Minkälainen olet studiossa? Oletko huoleton ja helppo vai oletko kidutettu sielu studiossa?

- Olen ehdottomasti kidutettu sielu. Herään ainakin joka päivä siihen ajatukseen. Mutta saadaksesi paremman käsityksen minusta äänitysstudiossa, niin siihen osaa paremmin vastata ulkopuoliset.
Näin vähän aikaa sitten Norjan televisiossa ohjelman, jossa haastateltiin Joe Barresia, joka oli mukana studiossa sound engineerinä. Hänen mielestään olin hyvin määrätietoinen ja täsmällinen. En ole oikeastaan ajatellut asiaa sen kummemmin, koska en työskentele koskaan samalla tavalla. Minulla ei ole mitään tiettyä kaavaa millä toimin. Kyse on enemmän luonteenpiirteistä. Jos minua ei miellytä esim. jokin ääni, niin voin hioa sitä viikkoja ja sitten taas joskus olen heti tyytyväinen ja haluan mennä eteenpäin. Annan kaiken huomioni aina yksityiskohdille ja olen valppaana uusille ideoille.

Päivität nettisivustoanne aika useasti ja yhdessä uutispalasessa kehotat fanejanne kysymään uudesta levystänne ja tulevasta kiertueestanne. Minkälainen suhde Satyriconilla on faneihinsa?

- Meillä ei ole oikeastaan ollut mitään suhdetta uramme alkuaikoina. Syy löytyy lähinnä siitä, et elimme hyvin tiiviisti omassa kuplassamme. Emme olleet tietoisia ympäristöstämme ennen kuin lähdimme kiertueelle.
En valehtele jos sanon, että vasta kuin eteeni ilmestyi fani, jolla oli kasvoni tatuoituna ihoonsa, niin ymmärsin että olimme tosiaan vaikuttaneet myös ympäröivään maailmaamme. Meillä ja faneillamme on jotain yhteistä. Meillä on yhteinen intohimo- Satyricon.

Onko sinulla jotain rituaaleja tai tapoja joita teet ennen lavalle kipuamista?

- Ei oikeastaan. Rumpali, Frost, voi olla hyvinkin hermostunut, joten joskus otamme itsellemme pari minuuttia ennen keikkaa. Ollakseni täysin rehellinen, niin minua ei oikeastaan kiinnosta, jos Frostin hermot ovat ongelma hänelle. Minua kiinnostaa vain jos niistä on haittaa Satyriconille.
Minä voin olla hyvinkin tavanomaisessa keskustelussa, vaikka kiertuemanagerimme kanssa, juuri ennen lavalle astumista. Minusta, ja monesta muusta artistista, löytyy tälläinen on/off nappula. Se menee päälle juuri ennen esiintymistä ja kaikki keskittyminen on esiintymisessä, siinä hetkessä, eikä missään muussa. Kaikki muu hiljenee.
Ja mitä rituaaleihin tulee, niin niitä on varmaan oikeastaan vähemmän kuin mitä ihmiset luulevat. Monet pistää vain sen on-vaihteen päälle ja se on menoa.

Miten Satyr viettää vapaa-aikaa? Mitä teet, jotta jaksat musiikin kanssa?

- Kuntoilen varsin paljon. Käyn salilla vähintään viisi kertaa viikossa. Tykkään myös viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona eri aktiviteettien parissa. Seuraan myös televisiosta urheilua, mm. Formula 1:stä.
Kerään myös viiniä. Tämä on harrastus, jota ei varmaankaan löydy hirveästi metalli-scenestä, mutta on sitäkin. Siitä todisteena minun oma viini harrastukseni.

Mikä on oudoin huhu minkä olet itsestäsi kuullut? Oletko kenties kuollut useita kertoja, lopettanut bändin tai uhrannut viattomia vauvoja?

- Ei oikeastaan mitään tuollaista, mutta monet ovat tulleet kertomaan minulle mitä tein missäkin, enkä oikeasti ollut edes paikalla. He puhuvat putkeen siitä kun vietin aikaa X tyypin kanssa, enkä ole edes koskaan tavannut koko ihmistä. Tai miten huonosti käyttäydyin Kerrang awardseissa, vaikka todellisuudessa olin aivan eri maanosassa. Väärinkäsitystä ja kuulopuhetta.
Minä pystyn oikeasti käyttämään puolustuksena ja oikeana totuutena klisee lausetta: " It wasn't me."

Satyriconin, The Age of Nero, ilmestyy Suomessa marraskuun ensimmäisellä viikolla.

Haastattelu ja teksti: Nina Rung